Kristinuskosta

Kristus nousi kuolleista!

Ihana Pääsiäinen – ortodoksisessa kirkossa se näkyy ja tuntuu aina helatorstaihin saakka. Pääsiäinen – kaikki ei päätykään siihen, että ruumiimme lasketaan maanpoveen. Joitakin aikoja sitten riemastuin, kun valtalehdessämme oli myönteinen arvostelu kristinuskon vaikutuksesta kertovasta kirjasta. Yleensä lehdessä kun on viimeisinä vuosina käsitelty kristinuskoa kuin se olisi kaiken pahan ja taantumuksen juuri. Ja kuitenkin koko inhimillinen eurooppalainen yhteiskunta on kristinuskon hedelmä. Uuden näkemyksen airueena tuli myös ex-presidenttimme ilmoitus, että hän on liittynyt kirkkoon. Hän uskalsi yksinkertaisesti lausua ääneen sen, mitä me kaikki tunnemme: ettei pelkästään se, mikä on täällä maanpäällä, tyydytä meitä. Ja hän on sentään nähnyt niin kunniaa kuin loistoakin.

Ehkäpä olemme nyt käännekohdassa. On jo koettu ja nähty, mihin kristinuskon hylkääminen on meilläkin johtamassa. Hillitön itsekkyys on valtaamassa alaa jopa omien lasten kustannuksella. Nuoret voivat pahoin, eivät löydä elämälle tarkoitusta. Olemme olleet aika tyhmiäkin, kun olemme lietsoneet tai ainakin passiivisesti seuranneet kristinuskon alas polkemista. Vieressä kun on sentään ollut maa, jossa kristinuskon heitto yli laidan toteutettiin oikein viranomaisten voimin. Mitä tapahtui? Kaikki sen tiedämme: ennen kuulumattomat julmuudet, pelko, moraalin romahtaminen, rappio. Haluaisimmeko mekin sellaista? Nyt sielläkin yritetään niin ulkonaisesti kuin sisäisesti rakentaa uskoa uudelleen.

Siinain luostarin erakkomunkki Mooses sanoi, että tämä elämä maan päällä on vasta alkusoittoa. Suuri sinfonia alkaa siellä toisella puolella.

Nunna Kristoduli