Arkkipiispa Paavalin ajatuksia pääsiäisestä osa 2.

Pääsiäinen on vuoden keskeinen hengellinen tapahtuma. Se ulottaa vaikutuksensa yli koko kirkkovuoden ja yli koko maailmanajan, sillä nykyinen maailmanaika päättyy parusiaan eli ylösnousseen Herran toiseen tulemineen. Ylösnousemuksesta alkaa ’uusi sapattilepo’, siinä on alku uudelle taivaalle ja uudelle maalle. Monissa kielissä sunnuntain nimessäkin näkyy sen kristillinen tausta: kreikan ’kyriake’ merkitee Herran päivää ja venäjän ’voskresenie’ ylösnousemusta.

Kuinka yhteys ylösnousseeseen Kristukseen toteutuu konkreettisesti? Se tapahtuu ennen kaikkea pyhässä ehtoollisessa. Pääsiäiskanonissa puhutaan Kristuksen haudasta, josta kuolemattomuuden lähde on meille virrannut. Samat sanat toistuvat liturgiassa kautta vuoden: ”Juokaa kuolemattomuuden lähteestä!” ’Siunauksen malja’ on todellakin kuolemattomuuden lähde, joka saa aikaan kaksi ihmettä: ensinnäkin Kristus tulee uskovien voimaksi ja toiseksi se tekee kaikista uskovista tasa-arvoisia Jumalan lapsia.

Ylösnousemus ei elä pelkästään silminnäkijöiden todistusten varassa. Siitä todistaa ennen kaikkea se uusi elämä, jota on mahdollista elää kirkon jäsenenä. Kun epäuskon paine lisääntyy, ne kristityt, jotka pysyvät vahvoina loppuun asti, tulevat jälleen palaamaan joka-aikaiseen ehtoollisen viettoon – vain silloin epäuskon laineet kilpistyvät takaisin tehottomina. Herran päivän eli sunnuntain viettoon on alusta alkaen kuulunut ’siunauksen malja’ ja ’leivän murtaminen, ja tämä kirkon sisäinen elämänrytmi jatkuu edelleen samana kuin apostolien päivinä.