Apostolien paasto

Apostolien paasto on kaikkein tuntemattomin — ja samanaikaisesti vähiten noudatettu — paastonaika kirkossamme. Se alkaa helluntain jälkeisen juhlaviikon päättymistä seuraavana maanantaina. Siinä kuten muinakin paastoaikoina eläydytään pelastushistoriaan. Paastoamalla kunnioitamme pyhiä apostoleja, jotka olivat helluntaina saaneet Pyhän Hengen ja olivat siten valmiit lähtemään siihen valtavaan työhön, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä: viemään sanomaa Kristuksesta kaikille kansoille.

Apostolien paaston pituus vaihtelee vuosittain riippuen pääsiäisen ajankohdasta. Tänä vuonna pisin apostolien paasto – kokonaista 29 päivää — ortodoksisessa maailmassa on meillä suomalaisilla, koska me ainoina ortodokseina vietämme pääsiäistä ja sen ajankohdasta riippuvia juhlia uuden ajanlaskun mukaan. Sekakalenterin noudattajilla, jotka viettävät pääsiäistä juliaanisen kalenterin mutta muita juhlia gregoriaanisen kalenterin mukaan, kuten Ekumeeninen patriarkaatti ja esim. Kreikan kirkko, apostolien paasto kutistuu tänä vuonna olemattomiin. Myös juliaanisen kalenterin noudattajilla, kuten Venäjän kirkolla, se on juliaanisen pääsiäisen myöhäisestä ajankohdasta johtuen tänä vuonna  lyhempi kuin meillä.

Niinpä siis apostolien kunnioittaminen paastoamalla jää tänä vuonna pääasiallisesti meidän suomalaisten harteille. Asiaa tosin helpottaa huomattavasti se, että apostolien paasto on paljon lievempi kuin esim. suuri paasto, sillä kala on sallittua kaikkina muina päivinä paitsi viikon perinteisinä paastopäivinä keskiviikkona ja perjantaina.

Apostolien elämä ei ollut helppoa. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. Yhä edelleen kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen ja hankimme toimeentulomme omin käsin, kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka.” (1Kor.4:10-13) Lopulta kaikki apostolit paitsi Johannes kärsivät marttyyrikuoleman. Ja sama kohtalo tuli heidän jälkeensä myös monen muun lähetystyöntekijän osaksi. Tarkemmin ajatellen on siis oikein ja enemmän kuin kohtuullista, että kunnioitamme heidän työtään keventämällä ja rajoittamalla makunautintojamme.

nunna Kristoduli