Isä Joachim Parrin ajatuksia, 1. osa

Amerikkalainen ortodoksisuus on antanut maailmalle isä Seraphim Rosen, josta monet ovat kuulleetkin. Harvemmat tuntevat skeema-arkkimandriitta Joachim Parrin (s. 1936), joka myös on syntyperäinen amerikkalainen, alun perin katolilainen. 18-vuotiaana hän vihkiytyi benediktiinimunkiksi, oli 1950-luvulla lähetystyössä Intiassa, luennoi Brasiliassa ja USA:ssa. Pyhän John Maximovichin vaikutuksesta hän liittyi Ortodoksiseen kirkkoon ja kilvoitteli 1970-luvulla Athoksella Pyhän Eliaan skiitassa. Vuonna 1994 hän perusti hyväntekeväisyysyhteisön USA:aan Manhattanille ja sittemmin toisen luostarin Tredwelliin New Yorkin osavaltioon. Vuonna 2011 hän vieraili Venäjällä, jossa hänen puheistaan on koottu mainio kirja Keskusteluja Venäjän maaperällä (Besedy na russkoj zemle).

Isä Joachimin opetuspuheiden punaisena lankana on rakkaus, se että meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Asian toinen puoli on, että oma egoismimme ja itserakkautemme estää meitä tekemästä niin. Isä Joachim puhuu askeettisen ankarasti ja samalla valloittavan yksinkertaisesti. Tässä eräs esimerkki, jonka hän kertoo omasta elämästään:

”Olin kerran vierailulla esipaimen Mitrofanin (Znosko-Borovskin piispan) luona. Kerroin, että minulla oli suuri sisäinen taistelu erään asian johdosta. Hän kysyi: ’Onko sinut kastettu?’ Vastasin hämmästyneenä: ’On.’ ’Uskotko Jumalaan?’ ’Uskon.’ ’Onko sinut vihitty munkiksi?’ ’On.’ ’Oletko pappi?’ ’Olen.’ ’Osallistutko ehtoolliseen?’ ’Kyllä.’ ’Siinä tapauksessa sinulla on vain yksi ongelma: sinä itse. Sinun pitäisi tajuta, että sinulla on jo kaikki, mutta sinä et ajattele sitä, vaan ajattelet vain itseäsi. Unohda itsesi ja iloitse Herrassa!’

”Katsotaanpa niitä murheita, joita joudumme kestämään, kaikkea sitä, mikä saa meidät menettämään malttimme. Meillä on Jumalan liitto, jota Hän ei koskaan riko, lupaus siitä, että Hän huolehtii kaikesta. Ja me sanomme: niin, mutta…

”Mikä meitä oikein vaivaa? Kaikki on niin yksinkertaista, mutta me teemme asioista monimutkaisia.”

Toisaalla isä Joachim muistuttaa, että Jumala ajattelee meitä, kaitsee ja rakastaa meitä jatkuvasti. Jatkuvasti, muuten me emme yksinkertaisesti olisi olemassa. ”Jos kaikki menee hyvin, niin vuorokauden 24 tunnista te ajattelette Jumalaa 10 minuuttia, muun ajan ajattelette itseänne. Mutta jos Jumala 24 tunnista ajattelisi meitä vain 10 minuuttia, meitä ei olisi olemassa. Jos me perheen perustettuamme tekisimme työtä 10 minuuttia päivässä omaistemme elättämiseksi, kuolisimme nälkään. Jos yliopistoon päästyämme opiskelisimme 10 minuuttia päivässä, emme koskaan valmistuisi. Jos haluamme päästä paratiisiin, jos haluamme olla Jumalan kanssa, mutta omistamme Hänelle vain 10 minuuttia ja käytämme muun ajan itsestämme huolehtimiseen, emme koskaan löydä Jumalaa.”