Talkoolaisten tarinoita

Kokeneen ikkunanpesijän käsissä syntyy puhdasta jälkeä.

Sylvi Malmioksa pesee ikkunoita iloisesti hymyillen. Lintulan luostarin ikkunat ovat tulleet tutuksi vuosien varrella. Jo yli 15 vuoden ajan Sylvi on ollut luostarin luottoikkunanpesijä.

– Ystäväni Lahja Johansson minut tänne alkuun houkutteli. Ehdotin, että voisin vaikka pestä ikkunoita, kun pidän siitä työstä. Siitä se alkoi. Alussa olimme täällä aina yhdessä. Se oli hauskaa aikaa. Nyt hän on jo 85-vuotias eikä enää jaksa tulla mukaan, Sylvi kertoo.

Sylvi käy Lintulan luostarissa kahdesti vuodessa, syksyllä ja keväällä, kun ikkunat täytyy pestä. Hän viipyy talkoissa viikon kerrallaan. Pidempäänkin viihtyisi, mutta kotona Tukholmassa on niin paljon tekemistä. Sylvi on aktiivinen harrastuksissaan, joita löytyy laidasta laitaan. Hän on Tukholman Kalevalaisten puheenjohtaja, soittaa kannelta ja on mukana ikoninmaalauspiirissä. Tukholman suomalaisessa ortodoksisessa seurakunnassa hän palvelee myös laulamalla kuorossa ja vierailemalla yksinäisten vanhusten luona diakoniatyön kautta.

Talkooreissulle hän tulee paitsi pavelemaan, niin myös rauhottumaan, hiljentymään ja laulamaan palveluksissa.

– Olen saanut sisarilta siunauksen sille, että saan tehdä työn omassa tahdissa ja järjestyksessä. Tunnen että minuun luotetaan täällä, Sylvi pohtii.

Tuovi Kähkönen ja Irina Laatikainen istuttamassa auringonkukan taimia.

Haapajärvinen Tuovi Kähkönen on tullut Lintulaan talkoisiin ensimmäistä kertaa. Hän sai idean paikallislehden jutusta, jossa talkoolainen kertoi kokemuksiaan.

Ortodoksisuus ja luostarielämä eivät olleet Tuoville ennestään tuttuja. Igumenia lähetti ennen talkoisiin tuloa kirjeen, jossa oli perusohjeita esimerkiksi pukeutumisesta. Talkootöiden aikana voi pukeutua vapaammin työvaatteisiin, mutta ruokailujen ja jumalanpalvelusten aikana on käytettävä vähintään polvipituista hametta ja huivia. Käsivarretkin täytyy olla peitettynä. Huivin käyttöön tottui pian. On oikeastaan helpottavaa, kun hiuksia ei tarvi laittaa.

– Talkoolaiset ja luostarin väki ovat kuin yhtä suurta perhettä. Koen että sisaret ovat ikään kuin ottaneet meidät omakseen. Heiltä uskaltaa kysyä ja he neuvovat, Tuovi toteaa.

Tuovi on saanut tehdä pääasiassa siivous- ja puutarhatöitä. Päivä puutarhassa on vienyt välillä mehut, mutta vastaavasti uni on sitten maittanut.

– Puutarhatyö on raskasta, mutta omalla tavallaan antoisaa. Siinä näkee työnsä jäljen ja se on vastapainoa omalle työlle, Tuovi kertoo.

Tänään Anastasian kuuliaisuustehtävänä on avustaa keittiöllä.

Venäjältä 4 vuotiaana Suomeen muuttanut Anastasia Adamova saapui Lintulan luostariin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Kesätöitä ei löytynyt ja suunta oli hukassa. Hän päätti alkaa laittamaan elämää järjestykseen ensin henkiseltä puolelta.

– Muistin ohjelman Vanhasta Valamosta ja sen talkoolaisista. Seuraavana yönä en saanutkaan unta, kun mietin voisinko minäkin lähteä luostariin talkoolaiseksi. Mitä enemmän mietin, sitä enemmän pidin ajatuksesta. Pyysin siunauksen lähdölle isä Pavel Pugovkinilta. Kaikki eivät ajatusta hyväksyneet, mutta päätin silti pitää päätöksestäni kiinni, Anastasia tuumaa.

Suunnitelma parin viikon jaksosta venyikin neljän kuukauden mittaiseksi, kun toinen talkoolainen joutui keskeyttämään ja tuli tilaisuus olla pidempään. Anastasia kävi talkoissa myös pari viikkoa joulun aikaan ja nyt on suunnitelmissa kesän mittainen talkoojakso.

– Saavuin tänne ensimmäisellä kerralla hyvin ylpeänä ja kunnianhimoisena. Hieman olen kuuliaisuutta ja nöyryyttä oppinut. On ollut hankaluuksia ja onnistumisia, itsensä hiomista. Maailman ja luostarin eron huomasi parhaiten kun palasin täältä kotiin. Muutuin kesän aikana paljon, aikuistuin ja rauhoituin. Halusin tulla tänne uudelleen, koska asioita on vieläkin jäsentymättä ja tarvitsen aikaa ajatella, Anastasia kertoo.

Miikkulan musikoista on tällä kertaa Lintulassa palvelemassa Esa Sovelius, Pekka Lihavainen, Markku Autio ja Olli Lihavainen.

Luostarin sisariston avustaminen miesten töissä on ollut jo vuosikymmeniä Miikkulan musikoiden eli Joensuun ortodoksisen seurakunnan miesten keskustelupiirin perinne. Tänään tehtävänä on muun muassa laiturin kunnostamista ja kaislikon niittämistä.

– Käymme täällä joka vuosi useamman kerran, aina tarpeen mukaan. Tekeminen ei täältä koskaan lopu ja tunnemme itsemme aina tervetulleeksi. Sisaret soittavat kun tarvitsevat apua. Vaikka olisimme Lintulassa vain pari tuntia, täällä käyminen tuntuu pyhiinvaellusmatkalta, Esa Sovelius pohtii.

Urakoinnin lomassa tulee kerrottua monta hyvää juttua ja tutustuttua toisiin talkoolaisiin.

Jefim Brodkin Järvenpäästä on ollut talkoolaisena neljänä kesänä. Aluksi hän oli Lintulassa äitinsä kaverina. Tällä kertaa äiti ei töiltään päässyt mukaan. Tänään Jefim löytyi hautuumaalta lapion varresta.

– Töihini täällä on kuulunut muun muassa kirkkoleivän leipomista ja ponomarin tehtäviä, joista minulla on kokemusta Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta. Osallistun välillä myös puutarhatöihin, Jefim kertoo.

Lappeenrantalaisella Risto Savolaisella on pitkä talkoolaiskokemus Valamon luostarista.

– Olen Lappeenrannan Valamon ystävien puheenjohtaja. Liityin jäseneksi jo opiskeluaikana. Yhdistys järjestää joka vuosi retkiä Valamoon ja Lintulaan. Olen vieraillut molemmissa jo 60-luvulta asti, Risto tuumaa.
Lintulaan Risto tuli ensimmäisen kerran talkoisiin ystävänsä pyytäessä mukaan neljä vuotta sitten. Lintula tuntui kotoisalta ja rauhallisemmalta kuin Valamo, jonka päätulonlähde on matkailu.

Risto viihtyy ulkotöissä ja puutarhassa, joten hänen vakiotöikseen ovat muodostuneet Lintulan luostarin hautausmaan kunnostustehtävät syksyisin ja keväisin.

Liisa Pirilän talkoopäivät ovat monipuolisia. Työtä tulee tehtyä myymälässä, puutarhalla, keittiöllä ja kirkossa laulaen, aina tarpeen mukaan. Kuvassa taka-alalla Tarja Heinonen.

Talkoolaisilla on jokaisella oma tarinansa. Lintulassa käy talkootöissä monen ikäisiä ja hyvin erilaisia ihmisiä. Kullakin talkoolaisella on oma polkunsa ja syynsä tulla Lintulaan. Moni hakee luostarista rauhaa, aikaa ajatella ja hengen ravintoa. Talkoolaisena voi tehdä töitä luostarin hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Sisariston ja toisten talkoolaisten ohjauksessa oppii uusia asioita. Kerran talkoisiin tulleet palaavat usein uudelleen. Se kertoo paljon ilmapiiristä.

Sisariston ja talkoolaisten palvelutöitä kutsutaan kuuliaisuustehtäviksi. Aamukahvilla sovitaan päivän työnjaosta ja lähdetään igumenian tai muiden sisarten ohjauksella ja siunauksella hoitamaan päivän kuuliaisuustehtävää. Sisariston ohjeiden mukaan työskenteleminen opettaa kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Palveleminen voi tuntua myös vapauttavalta, kun ei tarvitse itse vastata kuin ohjeiden noudattamisesta.

Päivän voi halutessaan aloittaa ja päättää jumalanpalvelukseen osallistumalla. Ruokailut tauottavat päivää. Nälkää ei tarvitse nähdä, vaikka ruoka on pääasiassa kasvisruokaa. Saunan jälkeen, työstä raukeana, on ihana pujahtaa nukkumaan luostarin pitsilakanoiden väliin. Vaikka ruumiillinen työ tuntuu joskus raskaalta, niin luostarissa sielu lepää.

Lisätietoa talkootyöstä löytyy täältä.