LEGENDA NELJÄNNESTÄ TIETÄJÄSTÄ

Joulun juhlakausi jatkuu vielä joulunpyhien jälkeenkin. Hengellistä pohdittavaa vuoden viimeisen viikon ajaksi tarjoaa vaikkapa tämä legenda.

LEGENDA NELJÄNNESTÄ TIETÄJÄSTÄ

Heitä ei ollut kolme vaan neljä. Ja he kaikki olivat paitsi tietäjiä, myös kuninkaita. He odottivat sen tavattoman tähden ilmestymistä, josta oli ennustettu jo 1500 vuotta sitten ja joka oli merkitsevä suuren Kuninkaan nousemista juutalaisen kansan keskuudesta. Ja kun tähti viimein ilmestyi, he olivat yllättyneitä vain siitä, että se kulki taivaalla ja ikään kuin kutsui heitä seuraamaan. Silloin he päättivät kokoontua ja lähteä yhdessä matkaan sovittuna hetkenä ja sovitusta paikasta. Kun he sitten kokoontuivat lähtöä varten, kävi ilmi, että yksi heistä oli myöhästynyt. Tultuaan paikalle ja saatuaan tietää kolmen muun jo lähteneen seuraamaan tähteä häntä odottamatta, tuo myöhästynyt päätti lähteä heidän peräänsä ja löytää hinnalla millä hyvänsä suuren Kuninkaan, jota odotettiin herrain Herrana ja kuninkaiden Kuninkaana.

Neljäs tietäjä lähti matkaan mukanaan vastasyntyneelle Kuninkaalle tarkoitettu lahja, kallisarvoinen kivi, jota hän oli säilyttänyt tätä varten koko ikänsä. Ja neljännellä tietäjällä oli mukanaan palvelijoita, varusteita ja kameleita pitkää matkaa varten. Hän kulki monta päivää, monta viikkoa ja kuukautta.

Vuodet vierivät, eikä hän vieläkään löytänyt etsimäänsä Kuningasta. Sillä ilman tähteä Häntä oli mahdotonta löytää. Tietäjä-kuningas oli itsepintainen ja sitkeä, mutta hänen varansa ehtyivät ja vähitellen hän päästi palvelijansa menemään. Kaikki varat ja rahat oli käytetty loppuun. Hänellä oli jäljellä vain kallisarvoinen kivi, josta hän ei halunnut mistään hinnasta luopua.

Lopulta köyhyys ja puute mursivat kuninkaan lujuuden. Taisteltuaan pitkään hän antoi periksi ja myi kallisarvoisen kivensä. Mutta pian myös siitä saadut varat oli käytetty. Ja tietäjä-kuninkaasta tuli kerjäläinen, joka kulki paitasillaan almuja pyytäen.

Vuodet kuluivat. Tietäjä-kuningas alkoi unohtaa alkuperänsä ja elämänsä tarkoituksen. Hänen moraalinsa rappeutui, hän tutustui rikollisiin, alkoi varastella ja hyökkäillä ihmisten kimppuun teiden varsilla. Lopulta hänestä tuli ryöväri. Kerran hän murhasi ja ryösti ihmisen. Hän jäi kiinni ja joutui vankilaan.

Kukaan ei tiedä, miten pitkään hän istui siellä, mutta viimein hänet kutsuttiin, vietiin ulos ja kuljetettiin toisen rikollisen kanssa kaupungin ulkopuolelle, jonne oli pystytetty kolme ristiä. Kolmas kuolemaantuomittu oli jo paikalla ja heidät kolme ristiinnaulittiin. Ja kun hän riippui ristillä, aurinko pimeni äkkiä, tuli aivan pimeää ja taivaalla tuikki suuri joukko tähtiä. Katsahtaessaan niihin ryöväri muisti äkkiä, että hän oli ollut tähtientuntija, että hän oli ollut kuningas ja että hän oli koko ikänsä etsinyt suurta kuningasta, jolle oli aikonut antaa kallisarvoisen kivensä. Ja nyt hänen elämänsä oli saamassa häpeällisen lopun. Hän tunsi katkeruutta hyödyttömän elämänsä tähden ja olisi halunnut yli-inhimillisin ponnistuksin kääntää kaiken jälleen alkuun ja aloittaa elämän uudelleen. Hän vääntelehti ja valitti ristillä ja silloin hänen katseensa osui äkkiä vasemmalle, kilpeen, joka oli ripustettu keskimmäisen ristiinnaulitun pään yläpuolelle. ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten Kuningas”, hän luki latinankielisen kirjoituksen.

Ja äkkiä hänelle valkeni: Ihan todellako siinä oli se Kuningas, jota hän oli etsinyt koko ikänsä ja löytänyt – mistä? – Ristiltä, elämänsä viimeisellä hetkellä. Tämä järisytti häntä niin, että hän ilosta suunniltaan saattoi vain huudahtaa: Herra, muista minua valtakunnassasi… Ja hän kuuli hiljaisen, mutta selkeän vastauksen: Tänä päivänä olet Minun kanssani paratiisissa…

Ja sillä hetkellä ryöväri tunsi jälleen olevansa tietäjä-kuningas. Äkkiä maa järisi ja kalliot halkesivat. Ja sillä hetkellä tietäjä-Kuningas löysi kallisarvoisen kivensä. Hänen kivinen ryövärinsydämensä hajosi ja hänessä toteutui Hesekielin profetia: Minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen… Ja tietäjä-kuningas ymmärsi, ettei hän ollut tuonut Kristukselle kiveä, vaan sydämensä, ja ettei hänen pitänyt antaa lahjaa Kristukselle, vaan saada Häneltä tuo kallisarvoinen lahja. Ja tietäjä iloitsi, ettei ollut turhaan tuhlannut koko elämäänsä etsiessään Kristus-Kuningasta. Mutta hän oli löytänyt Kristuksen vasta, kun oli menettänyt kaiken. Ja tietäjä-kuningas ymmärsi, ettei muuten voinut ollakaan, että Kristuksen löytää vain se, joka kadottaa kaiken maallisen ja että se joka kadottaa elämänsäkin, löytää sen. Ja tietäjä-kuningas ymmärsi, että se tie, jonka hän oli kulkenut Kristuksen luo, on tarkoitettu kaikille, jotka etsivät Kristus-Kuningasta.

***

Legendan on kirjoittanut arkkimandriitta Afanasi Netšajev, Valamon luostarin munkki. Sotien välisenä aikana hänet lähetettiin Valamosta Pariisiin Pyhän Sergein teologiseen instituuttiin opiskelemaan teologiaa. Hän siirtyi tuonilmaisiin vuonna 1949 palaamatta enää koskaan Valamoon. Hänet tunnetaan erityisesti metropoliitta Antoni Bloomin rippi-isänä.

Lähde: Архимандрит Афанасий Нечаев. От Валаама до Парижа. Фонд ”Духовное наследие митрополита Антония Сурожского”. 2011.

Käännös venäjästä: nunna Ksenia. Kuvat: Lintulan luostari