Te olette maailman valo – Kronstadtin pyhä Johannes

20.12.2024

”Te olette maailma valo” sanoo Vapahtaja opetuslapsilleen, seuraajilleen, apostoleilleen. ”Näin loistakoon teidänkin valonne.” (Matt. 5:14-19)

Kirkkorunoilija sanoo isä Johannes Kronstadtilaisesta: ”Sinä, isä Johannes, tulit täyteen Kristuksen valoa.” Näin voimme sanoa myös toisesta tämän päivän pyhästä, pappismarttyyri Ignatios Antiokialaisesta, Teoforoksesta, jumalankantajaisästä. Oikeastaan näin on paikallaan sanoa kaikista pyhistä ihmisistä.

Pyhässä kasteessa olemme ”pukeneet Kristuksen yllemme” (Gal. 3:27). Kristus on valaissut kastetun. Kastetut ovat Kristuksessa maailman valo, Jumalan lapsia ainoassa Pojassa.

Valo merkitsee oikeastaan kahta asiaa. Valo paljastaa meidät. Se paljastaa meissä olevan synnin. Valo on Jeesus Kristus: ”Minä olen maailman valo”, hän sanoo. Kun Kristus tulee lähelle, ihminen näkee, hänen valossaan, oman likaisuutensa ja syntinsä.

Ihmiset rakastivat pimeyttä. Tämä on hirvittävä totuus meistä kaikista, ja langenneesta ihmisluonnostamme. Pimeydessä emme näe syntiämme ja voimme säilyttää kauniit mielikuvat omasta itsestämme.

Kun Kristus tulee meitä lähelle ja valaisee pimeytetmme, ensireaktiomme on usein, että koemme itsemme syntisiksi, ja oma puolustuksemme romahtaa. Silloin joko pakenemme pois takaisin pimeyteen ja uskottelemme, että kaikki on hyvin. Tai sitten jäämme avuttomina Kristuksen käsiin, ja otamme vastaan hänen hyvyytensä ja oikeutensa.

Toiseksi valo valaisee myös tien, jota me kuljemme. ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12). Israelin kansa kerran vaelsi pilvenpatsaan ja tulenpatsaan jäljessä. Ihmisellä, jonka elämä on tullut Kristuksen valaisemaksi, on elämänsä tiellä sammumaton valo.

Kristus tuli maailmaan, ”omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh. 1:11). Maailma ei tuntenut tekijäänsä. Ehkä voimme oikeutetusti sanoa, että nykypäivän keskiverto ihminen ei ole koskaan kieltänyt Kristusta, sillä hän ei ole edes tunnistanut Kristusta.

Ns. kristillisessä Euroopassa on tietämättömyys Kristuksesta valtava. Moni luulee ehkä kieltävänsä kristinuskon ja Kristuksen, mutta itseasiassa he kieltävät hänestä itse piirtämänsä irvikuvan, koska eivät milloinkaan ole joutuneet niin lähelle Kristusta, että olisivat henkilökohtaisesti joutuneet ratkaisemaan suhteensa häneen.

Entä me? Mitä meidän tulee tehdä? Uusi laki on Pyhän Hengen armo, joka annetaan uskoville uskon kautta Kristukseen. Se toimii rakkautena ja se opettaa meille Herran sanalla, mitä meidän tulee tehdä, ja antaa sakramentaalisessa elämässä, pyhien mysteerioiden, erityisesti katumuksen ja ehtoollisen välityksellä, armon todella tehdä sen.

Isä Johannes Krosntadtilainen opettaa: ”Muista, että olet Jumalan kuvaksi luotu ihminen, että olet elävän Jumalan temppeli, hänen jäsenensä, hänen poikansa, tyttärensä, hänen laitumensa lammas – hänen, tosi viinipuun, Herran Jeesuksen Kristuksen oksa, hänen kuvansa ja kaltaisensa.”

”Arvosta ja rakasta jokaisessa ihmisessä – olipa hän kuka tahansa – hänen kuolematonta sieluaan. Rakasta häntä koko sielustasi ja toivo ja rukoile hänelle pelastusta”.

Aamen.

Arkkimandriitta Andreas