Elävöittävän lähteen äärellä

18.4.2020

Pääsiäisviikon eli kirkkaan viikon, uudistumisen viikon, perjantaina vietimme jälleen Elävöittävän lähteen juhlaa, joka vie ajatuksemme Itä-Roomaan eli Bysanttiin, Konstantinopoliin, Elävöittävän lähteen kirkon ja luostarin perustamiseen, keisareiden Leo I:n ja Justinianuksen aikaan, mutta myös nykyiseen Baluklin kuuluisaan luostariin ja sen yhteydessä toimivaan hoivakotiin ja sairaalaan.

Vesi on välttämätöntä elämälle. Ei voida pitää minään ihmeenä, että monet korkeakulttuurit ovat syntyneet jokilaaksojen hedelmällisille maille. Vesi on elämän ja niin aineellisen kuin henkisenkin viljelyn edellytys. Paljon on puhuttu kirkonkin perinteessä esimerkiksi Niilin veden juhlasta Elävöittävän lähteen juhlan taustana. Vesi puhdistaa ja parantaa. Uudesti synnymme vedestä ja Hengestä.

Kristillisen Elävöittävän lähteen perinteen taustalla nähdään jo esikristilliseen aikaan liittyvät pyhitetyt ja pyhittävät, parantavat lähteet (kreikaksi ’hagiasmata’). Muistamme vesilähteiden päällekirjoituksena näkyvän palindromin: nipsonanomimataminmonanopsin: pese synnit, ei vain kasvoja!

Vesi on elämän lähde. 70 prosenttia ihmisen kehosta on vettä. Kuinka tärkeä, ja niukka luonnonvara puhdas vesi onkaan. Siksi emme tahdo ahneen kaivosteollisuuden pilaavan Heinäveden puhtaita vesiä. Maailmassa on jo vesipakolaisuutta. Ihmiset joutuvat jättämään kotiseutunsa puhtaan veden pulan vuoksi. Ja näinä aikoina tahdomme ahkerasti pestä käsiämme vedellä ja saippualla koronavirusta vastaan, elämän puolesta.

Ortodoksisen kirkon uskossa ja elämässä liitämme elävän veden kaikkeinpyhimpään Jumalansynnyttäjään neitsyt Mariaan. Hänestä virtaa elävä vesi, itse Kristus ja hänen lahjansa.

Vesi on esillä ja mukana uskonelämässämme monella tapaa hyvin syvällisessä merkityksessä. Elämän puolesta. Ajallisen elämän puolesta mutta aina myös iankaikkiseen elämään johdattavassa merkityksessä. Isä Georges Florovsky on sanonut, että ’ajallinen luomakunta on ikuisen Jumalan mielessä’. Veden teema on vahvasti mielessämme pääsiäisajalla myös Halvaantuneen sunnuntaina, pääsiäisajan keskijuhlassa ja Samarialaisnaisen sunnuntaina. ”Herra, anna minulle sitä vettä!’

Arkkimandriitta Andreas