Lintulan luostari osti Koskijärven kartanon ja maatilan Hackman Oy:lta, jolla oli ollut saha Palokin kylässä. Koskijärven kartano oli ollut sahan maatilana ja vieraiden majatalona. Sahan toiminta oli loppunut jo aikaisemmin. Sisaristo muutti uuteen paikkaan kesällä 1946. Maatila ja sen rakennukset olivat huomattavasti pienemmät kuin vanhassa Lintulassa Kivennavalla. Toisaalta sisaristokaan ei ollut enää yhtä suuri kuin lähtiessään matkaan. Evakkovuosina oli kuollut viisi nunnaa ja luostarista oli lähtenyt pois useita nuoria sisaria. Palokkiin tuli 30 luostarisisarta igumenia Arsenian johdolla.

Lintulan luostari sai alkuvuosina paljon apua Valamon luostarilta, joka oli sijoittunut Heinävedelle jo paljon aikaisemmin. Igumeni Haritonin ja varajohtaja Isaakin avustuksella järjestettiin kartanon saliin kotikirkko. Rippi-isäksi Lintulaan lähetettiin pappismunkki Mihei näkönsä menettäneen isä Illirikin tilalle. Valamolta saatiin myös monenlaista apua maatalouden aloittamiseen.

Sisaristo oli iäkästä ja monet jo sairaita. 1940-luvun lopulla luostariin tuli kuitenkin uusia suomalaisia sisaria. Lähiseudun taloista saatiin myös työapua maatalouteen. Monet kylän perheet ostivat lintulasta maidon, kuten olivat aikaisemmin ostaneet sahan aikana. Sisaristo eli vaatimattomasti tilan ja metsän tuotolla.

Luostarin oleellinen asia on kuitenkin sisaristo, joka toimittaa jumalanpalvelusta ja ylläpitää luostaria. Tämä oli säilynyt ja saanut uudet ulkoiset olosuhteet. Luostarielämän tavat ja säännöt voitiin ottaa jälleen käyttöön, jumalanpalvelukset toimitettiin samaan tapaan kuin vanhassa Lintulassa. Jumalanpalveluskielenä oli kirkkoslaavi ja sisariston kielenä venäjä. Muutamat sisaret osasivat kuitenkin suomea ja näin saattoivat toimittaa asioitaan. Igumenia Arsenian kuoltua vuonna 1961 valittiin uudeksi johtajaksi igumenia Mihaila.