Tuomiosunnuntaina

7.2.2021

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen –

Tämän sunnuntain sanoma on julistusta Kristuksen toisesta tulemisesta, kaikkien ihmisten ja koko ihmiskunnan lopullisesta kohtalosta, viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46). Katselemme ihmistä ja kristinuskoa lopusta, päämäärästä käsin – päämäärästä, joka on Jumalan rakkauden suuri voitto.

Ihmiselle on Luoja suonut elämän maan päällä, kenelle lyhyemmän, kenelle pidemmän – joskus sanotaan ajanrahtusen, jonka psalminkirjoittaja toteaa vain kämmenen levyiseksi, ja sitten on tilinteon hetki. Meiltä kysytään miten käytit elämän lahjan, sen rakkauden lahjan, jonka sinulle annoin?

Lopussa on oleva Kristuksen, Kaikkivaltiaan, lopullinen kohtaaminen. Kristus Jumala on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Pyhän ja suuren paaston edellä tuomiosunnuntai tahtoo julistaa herätystä: vielä on aikaa, tehkää parannus.  

Tuomio sisältää myös hyvän sanoman. Kristus on tuleva ja saattava asiat kohdalleen. Hän kokoaa omansa valtakuntaansa eikä mitään pahaa ole enää oleva. 

Lohdullista on sekin, että meitä ei tuomita ihmisten laatimien mittaperusteiden mukaan, vaan oikeudenmukaisen ja rakastavan, armollisen ja laupiaan Jumalan tuomiolla. 

Vertaus vuohiin ja lampaisiin osoittaa, että ihmisiin sovellettava mitta on elämässä osoitettu rakkaus. Näin kristinusko ja kristillinen elämä on perusolemukseltaan ja ytimeltään hyvin käytännöllistä ja jokapäiväisen elämän tasolla toteutuvaa. 

Jokainen kohtaamamme ihminen on haaste meille. Näissä kohtaamisissa tulee ilmi, onko meissä rakkautena vaikuttavaa uskoa vai puuttuuko se. 

Apostoli Jaakobin kirjeestä voimme lukea: ”Jos veljemme tai sisaremme ovat vailla vaatteita tai jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ’Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin’, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat” (Jaak. 2:16). Usko ja elämä liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Jos meillä on uskoa, se heijastuu myös elämässämme. Usko yksinään, ilman tekoja, on kuollut.

Kirkko on yhteisö, jossa rakkauden tulee olla kaiken läpäisevänä ja kantavana voimana. Kirkon jumalanpalvelukset opettavat meille tuota rakkautta ja pyhissä toimituksissa, sakramenteissa, mysteerioissa saamme voimaa täyttää rakkauden käslyä jokapäiväisessä elämässä. Näin usko johtaa meidät näkemään lähimmäisemme. 

Viimeinen tuomio tapahtuu, kun Kristus tulee kirkkaudessaan. Silloin tajuamme luomistyön ja koko pelastussuunnitelman perimmäisen tarkoituksen ja käsitämme ne ihmeelliset tiet, joita pitkin Jumalan kaitselmus on johtanut kaiken lopulliseen päämääräänsä. 

Viimeinen tuomio on osoittava, että Jumalan oikeudenmukaisuus voittaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden, jota hänen luotunsa ovat harjoittaneet, ja että hänen rakkautensa on väkevämpi kuin kuolema. 

Sanoma viimeisestä tuomiosta kutsuu meitä ihmisiä kääntymykseen. Se velvoittaa noudattamaan Jumalan valtakunnan oikeudenmukaisuutta. Se julistaa ”autuasta toivoa” (Tit. 2:13) Herran paluusta. Hän tulee, että ”hän kirkastuisi pyhissään ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissaan” (2 Tess. 1:10.)

Aamen. 

Arkkimandriitta Andreas